Tyhmä pää = kärsii koko kroppa
Miksi pitääkin olla niin malttamaton, että ei nuku tarpeeksi. Siitä se nimittäin johtuu: malttamattomuudesta. On niin paljon tekemistä, ettei viikonloput edes riitä siihen. Sitten sitä kitkuttaa yömyöhään valokuvia järjestellen tai muuta tuiki tärkeää tehden. Radiossa puhuttiin mielenterveydestä. Haastateltavat tahtoivat ottaa näkökulmaksi sen kuinka jokainen voi hoitaa omaa mielenterveyttään. Keinoina esitettiin juuri riittävä uni ja ilo. Niitä pitäisi elämässä olla. Tuntuu, että laiminlyön helposti juuri unta.

Eilen aamulla heräsin päänsärkyyn, mutta en saanut nukuttuakaan vaikka väsytti. Iltapäivällä piti lähteä käymään ystävän luona iltapäiväkahvikutsuilla, mutta heillä sairastuttiin äkilliseen vatsatautiin, joten päädyin käppäilemään ulos auringon paisteeseen. Käppäilyä se nimenomaan oli kun en pystynyt kunnolla kävelemään pakaralihaksen ollessa jumissa. Oli kuitenkin kiva haukata happea kun ilmakin oli suosiollinen. Vein metalli- ja lasipurkit kierrätyspisteeseen ja kävin kirpputorilla. Kaveriani en saanut houkuteltua ulos, kun hän oli päättänyt siivota. Otin opikseni hänestä ja siivosin minäkin. Sitä roinaa onkin joka puolelle kertynyt pinoihin. Vanhoja lehtiä – vaikkakin nyt vähemmän kun olen kieltänyt tiputtamasta mainoksia luukustani - löytyi joka huoneesta. Iso nippu lähti paperinkeräyslaatikkoon ja toisen nipun vein kirppikselle. Taas yksi kasvi lähti pois kuivuneena ja nuutuneena <?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />Tosi tylsää kun kasvit kuolevat. Joko on liian kuivaa, kuumaa tai kylmää. Tiskasin pöydälle kertyneet astiat, vaikka olenkin päättänyt, ettei sellaisia pinoja enää saa siihen ilmestyä niitä ilmestyy silti.

Juhlat?
Illalla kaverini tuli luokseni. Hän ihasteli tilaa, jota minulla on. Onhan sitä. Kuulemma hänellä on kimppakämpässä pienen pieni huone, joka on ehkä puolet minun makuuhuoneestani Kyllähän tuo minun kotini onkin tilava yhdelle. Lähtiessään hän totesi, että minun luona voisi pitää bileet kun on tilaakin! Sopisi muuten minulle. Minusta olisi kiva pitää jotkut juhlat. Vaikka nyyttäriperiaatteella. En vain tiedä, pitäisikö niissä olla jokin teema. Odotanko synttäreitäni tai vappua, vai olisiko tarvetta juhlia ennen niitä? En ole hyvä järjestämään juhlia. En ainakaan omasta mielestäni. Kaapista kyllä löytyisi vieraille juomaa, alkoholipitoista tietenkin Ei kai siinä muuta tarvita kuin ”Kossupullo” pöytään
En tiedä onko vika minun juhlien järjestämistaidoissani vai missä, mutta aiemmin järjestämissäni juhlissa ei ole väentunkua ollut. Vai johtuneeko ystävyyssuhteistani… Näin ystävänpäivän lähestyessä, mietin millaisia ystävyyssuhteita minulla on. Jotkut ovat todella läheisiä, toiset vähemmän. Hyviä ystäviä on kourallinen, hyvän päivän tuttuja enemmän. Tuntuu, että vanhat, lapsuudesta asti mukanani olleet ystävät ovat etääntyneet. Heitä tapaan muutaman kerran vuodessa jos sitäkään. Silti he ovat usein sanomassa painavan sanan elämästäni ja väittävät tuntevansa minut… No, ovat he saaneet joskus silmäni auki huomaamaan asioita, joita en ole ennen havainnut. Uudet ystävät auttavat myös tavallaan peilaamaan itseäni heihin. Suhde heihin on tuore, joka kerta saan tietää enemmän heistä ja he minusta. Uskovatpa jotkut, että olisin hyvä juhlien emäntäkin Sellainen tahtoisin toki olla. Olisi mukavaa, jos ystäväni tulisivat mielellään luokseni, nauttisivat olostaan ja puhuisivat juhlista myöhemminkin. Ennen ajattelin, että vika lienee ollut entisessä poikaystävässä, mutta täytyy varmaan vihdoin myöntää, että vika (jos sellaista edes on) on minussa. Toisaalta, eihän sitä vikaa tosiaan tarvitse edes olla. Minulla puskee usein läpi toisten miellyttämisen tarve. Siitä kai tämäkin purkaus… Juhlien onnistumiseen vaikuttaa niin järjestelyt kuin vieraatkin. Ehkäpä siis vika onkin ollut viereaiss
Ei siitä tarvitse masentua – täytyy vaan ottaa härkää sarvista ja järjestää kunnon kekkerit