Mua vaivaa todellinen läheisyyden kaipuu! Eilen viestittelin asiasta Naapurin Pojan kanssa. Ei tullut pitämään lähellään, kun nautti yksin olosta ja kauhuleffoista kotonaan. En tiedä mistä tämä tunne taas tuli. Ihan puskan takaa. Kai nämä kylmät, pimeät, sateiset illat ja päivät saavat kaipaamaan toista ihmistä. Eilen oli sellainen olo, että tahtoisin vain lukea kirjaani niin että asunnossa olisi joku muu tekemässä jotain omaa juttuaan. Vaikka katsomassa telkkaria, jos ei muuta... Siitä kun joskus exälleni marisin "aina televisio on päällä". Nautin toki omasta seurastani. On kivaa, kun ei ole ketään täällä sotkemassa paikkoja (itse sotken ja siivoan... sitten kun siivoan) tai aiheuttamassa älämölöä. Riittää naapurit, jotka pitävät bileitä. Juu, kaikki naapurit ei valitettavasti ole vanhuksia, jotka hissuksiin elelevät. Alakerran aamuhartauksia kuunteleva puolikuuro mummo ei todellakaan häiritse minua niin paljon kuin röhönaurun säestämä kovaääninen puhe yläkerrassa tai seinänaapurissa...

Mutta joo, olisi se pikkuhiljaa kiva tavata Mies. Jotenkin mulla vaan alkaa olla sellaiset kriteerit, että tokkopa sellaista kaksilahkeista löytyy... Pitää olla komea tietenkin, kiltti (ei missään nimessä "ihan miten vaan sä tahdot"-tyyppiä!), arvostaa pitkälti samoja asioita kuin mä, tulee juttuun ihmisten kanssa, ehdottoman luotettava ja rehellinen, rakastava ja rakastettava.
Mulle yks ennustaja sanoi kerran, että löydän miehen 200 km säteeltä Kouvolasta. Tarkastelinpa uteliasuuttani välimatkoja - 200 km säde Kouvolasta ulottuu isolle alueelle ja toiselle puolen Suomea! Kiitti vinkistä...

Miehistä sujuvasti kirjaan, jota luen: Nanny - lastenhoitajan päiväkirja. Kirjasta on leffa "Nanny Diares" menossa teattereissa. Kirja on aika hauska, sellaista kepeää huumoria, kommelluksia mitä lasten kanssa tapahtuu ja etenkin lasten vanhempien... Saa nauraa, mutta enemmän olen tainnut kauhistella hienostojenkkien kasvatusmetodeja. Olenkohan liian vanha lukemaan kirjaa... Leffakin varmaan aikamoinen komedia... Mut voin mä "rakkauden nälässäni" käydä sitä katsomassa
Arturo Perez-Reverten Flaamilainen taulu oli hyvä, joten sitä voin suositella. Aikamoisen jutun kirjailija kehittänyt. Kyseisessä kirjassa käsitellään Pieter van Huysin maalausta Shakkiottelu. Yleensä en googlettele kirjojen tapahtumia, mutta tässä kun viitataan taiteilijaan, joka on sen mukaan elänyt 1400-luvulla, piti tarkistaa onko tämän niminen taiteilija ollut olemassa ja etenkin tämä taulu, josta puhutaan. Saman niminen taiteilija on elänyt 1500-luvulla, mutta kyseistä taulua en listoista havainnut...

Taidan mennä vaihtamaan kledjut ulkoilua varten. Joo, taas Naapurin Pojan kanssa kävelylle. ja jos ehdin vaihdan keittiöön uuden valaisimen. Ostin Anttilasta Retro-valaisimen - limen vihreä tietenkin!

Reipasta sunnuntaita ja kivaa alkavaa viikkoa!