Luin artikkelin "15 vinkillä aika haltuun" (Yhteishyvä 2/2008) Siinä kerrotaan miten pystyy välttämään kiireen.

Kesken lukemisen mieleeni tuli Naapurin Mummo, jonka lenkkisaunassa tapasin. Hänen kanssa tovi juteltiin. Hän oli lähdössä, minä tulossa. Lopuksi kiitteli kovasti turinatuokiosta, jonka hänelle soin. Kertoi, että usein on päiviä ettei tapaa ketään ihmisiä ja puhu kellekään. Vetää hiljaiseksi. Toki niitä päiviä itsellänikin on. Artikkelia lukiessani mietin sen sävyä. Miksi maailman pitää olla niin julmetun TEHOKAS? miksi ei saisi soittaa ystävälle vain kuullakseen hänen äänensä? Miksi elämä pitää aikatauluttaa tunnin tai oikeastaan minuutin tarkkuudella? Miksei voisi tehdä sitä mitä huvittaa juuri sillä hetkellä? Miksei voisi käydä kaupassa "ruuhka-aikaan" vaan on tehokkaasti mentävä salkkareiden aikana, jolloin kauppa on väljempi? Miksi kotityöt pitää aikatauluttaa tietyn mittaiseksi? Eikö tällaisesta aikatauluttamisesta tule stressi? Apua, tänään minun piti mennä nukkumaan klo 21 ja kello on jo 21.09!!!

Viimeinen ohje: muista, että ajankäytön hallinta on asenne elämään.
Voi olla, että siinä vaiheessa kun olen 3 lapsen äiti ja vien heitä harrastuksiin eri puolille kaupunkia, tarvitsen näitä neuvoja. nyt kuitenkin pyrin tekemään sitä mitä tahdon. Kun kalenterissa on joka illalle jotain (kuten tällä viikolla), minua alkaa ahdistamaan. Siksi otin tämän päivän kotona oleiluun. Olen kokannut, käynyt kirpputorilla, lukenut meilit, katsonut telkkaria ja nyt tätä kirjoitan.

toivottavasti nyt kaikki muistaisivat kiireen keskellä soittaa "turhan" puhelun yksinäiselle mummolle, serkulle tai ystävälle. Kun tekee toisten olon paremmaksi, tulee itsellekin parempi olo.