Joululahjat ovat vielä kaupoissa, ystäviä pitäisi tavata tällä viikolla ja kurkkuni on kipeä, paleltaa... Kaiken huipuksi joulu ja matka lähestyy. Lauantaina pitäisi olla matkustuskunnossa!

Katsotaan josko jaksaisin vielä hetken olla töissä. Jos lääkkeet auttaisivat. Niitä lahjojakin pitäisi käydä hakemassa. Suunnilleen tiedän mitä kenellekin haen... Katsotaan jaksanko olla töissä ja mennä tapaamaan ystävääni vai lähdenkö kauppojen kautta kotiin sairastamaan... SE olisi houkuttelevinta. Ei täällä tänään mitään niin kovin tärkeää ole kuitenkaan enkä mitään fiksua saa aikaiseksi. Ei ole ajatus nyt oikein mukana.

Olin ystäväni luona eilen. Leivoin pipareita tyttöjen kanssa hänen maalatessaan. Oli mukavaa olla osa heidän arkea :) Toisten kanssa puuhastelu on mukavaa. Nyt sain myös olla apuna. Ei saman aikaisesta maalaamisesta ja leipomisesta oisi tullut kuitenkaan mitään :D Tytöt olivat koko päivän odottaneet, että saavun heille. Yleensä he vierastavat hyvän tovin, mutta nyt kun kyse oli leipomisesta josta he tykkäävät, unohtui vierastaminen kokonaan! Tosin: pipareita mutustellessamme nuorempi tajusi myös vähän vierastaa ja lopetti puhumisen hetkeksi :D Hassuja nuo lapset!

Pidän joulusta. On ihanaa laittaa kotiin joulutunnelmaa, hakea sitä kynttilöin ja koristein. Tärkein kuitenkin löytyy laulun sanojen mukaisesti sydämestä. Se joulumieli. Viikonloppuna siskon tyttö oli luonani ja pistäydyimme Seurasaaren joulupolulla. Tonttuja ja metsäneläimiä, riisipuuroa ja pullaa! Tärkeimpiä mainitakseni :) Tyttö pääsi reen kyytiinkin - olihan siinä pyörät alla, niin hiekkatiellä oli hyvä vetää rekeä. Suloisia hevosia ja tyttö iloinen. Ihmettelimme rakovalkeita ja kuuntelimme Tiernapoikia. Siinä sitä joulutunnelmaa. Kotiuduttuamme leivoimme pipareita ja tyttö koristeli yli puolet karkein ja sokerikuorruttein. Hänen äitinsä eli siskoni tuli iltaglögille muun perheensä kanssa. Onnistuin suututtamaan kummatkin tytöt. Vanhempi teini oli jo valmiiksi pahalla päällä. Väsynyt vähistä unista ja tallilla olosta. Ei siinä paljoa tarvinnut kun jo itki ja kiukutteli... Nuorempi otti mallia isosiskostaan nauraessamme hänen "tonttujugurtilleen" (tarkoitti Turkkilaista jugurttia).

Tuttujen lapsista monesti riittäisi juttua, omasta elämästä ei juuri muuta kerrottavaa ole, vaikka ystäväni eilen juuri ihmettelin miten ehdin tehdä sitä kaikkea mitä kerron tekeväni: ommella kurssilla, kouluttautua Saappaaksi ja toimia vapaaehtoistyössä, lisäksi joulun alla askarrella, käydä leffassa tai muissa tapahtumissa, kahvitella ystävien kanssa. No, eipä mulla ole omaa perhettä, jonka kanssa puuhastella iltaisin. Välillä täysi kalenteri ahdistaa. Kun ei tunnu saavan vain olla. On kiva mennä töistä suoraan kotiin. Tehdä ruokaa, syödä ja paneutua omiin juttuihin. Ja nukkua kunnon yöunet. Viime aikoina olen kotiutunut myöhään enkä ole enää jaksanut tehdä niitä juttuja mitä pitäisi. Olen kuitenkin pyörinyt ees taas kotona osaamatta käydä heti nukkumaan. Sähköpostit odottaisivat aamuunkin ja feisbuukkia ei tarttis olla jatkuvasta tsekkaamassa.