Sapettaa. Venyttely-tunti läheisellä kuntosalilla tuotti mielipahan. Olonhan pitäisi olla sen jälkeen joustava ja hyvä. Mutta mä melkein itkin! Siinä venytellessäni tunsin kehoni jäykkyyden, tunsin miten ”ylimääräiset” tuossa vatsan seudulla estivät venyttävien liikkeiden teon. :’( Tuli tosi kurja olo. Paha mieli. Miksi olen päästänyt itseni tähän kuntoon… Puoli vuotta sitten olin huomattavasti timmimmässä kunnossa. Kyllä harmittaa… Jotain taikatemppuja varmaan pitäs tehdä että saisin vatsamakkarat pois ja selluliitin reisistä. Mistä nekin ovat ilmestyneet!!! Salakavalasti hiipineet ja kiinnittyneet pyytämättä lupaa. Tai ehkä ne kuuluvat "kaupan päällisinä" karkkipussien ja sipsien yms. mukana.

Mennessäni kuntosalille – siis pitkästä aikaa – kävin salin puolellakin tekemässä vatsalihasliikkeitä. Jotenkin salin fiilis tuntui kivalta, tutulta ja inspiroivalta. Olenkohan salaa kaivannut sitä tunnetta, mitä kropan "rääkkäämisestä" tulee? Olen vain nauttinut monta kuukautta kaikesta muusta kuin liikunnan tuottamasta mielihyvästä (välillä tosin siitäkin). Olen tosin ollut iloinen päästessäni pois siitä "pakko liikkua kun on maksanutkin" asenteesta, joka viime talvena mua ahdisti. Silloin kuntosali oli kaukana kotoani ja olin salin jäsen, joten pakkohan siellä oli käydä kun joka tapauksessa siitä maksoin. Siihen oravanpyörään en enää tahdo joutua.

Kunpa saisin motivaatiota liikkumiseen. Minulla on nyt viikko ilmaista treeniaikaa, joten yritän käyttää sen tehokkaasti hyväkseni. Ehkä olokin paranee pikkuhiljaa.