Enpä tiennyt viimeisintä kirjoitusta kirjoittaessani, että samana päivänä tapaan tulevan aviomieheni!

Asiat todellakin järjestyvät! Kun työt eivät enää jatkuneet, olin kotona, muutin miehen luokse ja laitoin yhteistä kotiamme kuntoon. No ei se vieläkään ole sellainen kuin tahtoisimme. Aloitin syksyllä uuden alan opinnot. Nythän oli hyvä aika vaihtaa alaa.

Menimme naimisiin 31.1.2009. Eli noin viikkoa vajaa vuosi ensimmäisestä tapaamisestamme. On ihanaa kun tuntee löytäneensä viimein oikean ihmisen jonka kanssa tahtoo elää ja olla.

Tavattuani mieheni, en tullut kirjoitelleeksi tänne mitään. En ehkä tahtonut jakaa ajatuksiani kenenkään kanssa. En tahtonut liikaa kertoa onnestani, jotta se kestäisi mahdollisimman pitkään. En tiedä tulenko jatkamaan tätä blogia, enhän sitä kauaa kirjoittanut, enkä sen osoitetta jaellut tutuilleni. Pyyntöjä blogin jatkamiseen ei ole tullut juuri sen takia, mutta tarvitsisiko edes tietää, että joku lukee kirjoituksias? Onhan se kiva tietää mitä muuta ajattelevat samasta asiasta. 

Toki ajatuksia voisi jonnekin kirjata, mutta onko julkinen päiväkirja oikea paikka? Häiden suunnittelun aikaan ja häämatkalla kirjoitin ajatuksiani kirjaseen, jonka sain siskoltani sitä tarkoitusta varten. Ólen aiemminkin kirjoittanut ajatuksiani vihkoon, itseäni varten. Saan asiat järjesteltyä päässä kirjoittamalla ne ylös. Olokin usein tasaantuu kun on purkanut ensin päälimmäiset fiilikset kirjoittamalla :) vähän sama kuin jos soittaisi parhaalle kaverille. Tai miehelleni <3

Aika näyttää tulenko vielä blogini pariin.